Kerätään helmikuun helmet ja hankilaukat tänne ;)
Runosuoni ei oikein syki maanantaiaamuna, mutta yritys hyvä kybä, eiks ni ;)

En sitten osannut napata lainausta uuteen ketjuun mutta copypastetaan sitten ;)

01.02.10 klo 08:36 - linkitä tähän kommenttiin: #

Siluetti kirjoitti:
Tuosta ohjan kohottamisesta muuten on hyvä huomata, että jos ratsastajan käsi on korkemmalla kuin suorassa linjassa hevosen suupielen kanssa, tulee ohjaan kulmaus, joka edesauttaa hevosen hakeutumista luotiviivan taakse. Vaikeampi selittää kuin näyttää käytännössä.

Silu, täysin totta, mutta idea on siis se että hevosen "noustua ylös" se palkitaan välittömästi myötäämällä ja palauttamalla kädet paikalleen.

Mut hei uskotteko te telepatiaan ? Huomasin myöhään eilen että Sälli oli saanut tekstariterkkuja suuresti arwostamaltamme walkulta

Nyt lisää kahvia, päivästä tulee rankka. Bomber sairastaa edelleen... Saas nähdä onko oma vastustuskyky kohdallaan, muistaakseni en ole vielä tänä talvena sairastanut. Terveet elämäntavat suojaavat ;) *lisää suklaata*

Jep, kohottavana apuna se toimii, mutta jos ratsastajan käsi yhtään pyrkii nousemaan perusratsastuksessa, voi sieltäkin löytyä syytä kuolaimen taakse painumiseen.

Sou truu ! Mulla kesti liian pitkään ennen kuin tajusin että " riittävä käsien kantaminen" onkin kidutuskeino Ja sillä tyylillä koulutetaan sekä hevosia että ratsastajia ! Argh.

Tuosta päästäänkin mielenkiintoiseen huomioon, tuosta käsien paikasta. Meillä kun käsien kohoaminen aiheuttaa Suomalaisella turvan kohoamisen. Tai siis jos rouwa ei ymmärrä kuskin ohjastusta, kääntyy turpa oikealle yläviistoon, ja korvat liimautuu niskaan. Kertokaas millä tuosta tavasta pääsee eroon? Warsinkin kun huonona päivänä ei tarwitse kuin hipaista ohjia, ja saa saman reaktion aikaan
Ja kun ruvetaan miettimään eri ratsastustyylien ohjien paikkaa, niin törmätään siihen ikuisuuskysymykseen, että MIKÄ on loppujen lopuksi edes ohjien oikea käyttötarkoitus?
*Poistuu hukkaamaan ohjat, kai poni pyssää ennen Rowaniemeä*

ja abropoo. Jaskaa taas kiusattu Muiston kootuilla mietelmillä, YVn muodossa:D

Huomenta päivää..... viikonlopun riuhunta (=mun kohdalla siis vain ulkonaoleminen ja kävely) teki sitten kiitettävät kivut viime yönä! Hermostoon sähköllä palautettu, osin palautettu tunto löi itsensä ärhäkkääksi ja viime yön kävelin pelättyyn ja tuttuun tapaan.

Käsien nosto "koulutusmenetelmänä" on tehokas, tätä käyttävän on vain syytä osata lukea hevosen lihaksiston sykkeitä ja ns. palkinto oikeasta toiminnasta (eli se laskeminen, myötääminen - vapaus) tulee tehdä sekunnin murto-osalla ensimmäisestä oikean suuntaisesta värhdyksestä. Kysessä on työkalu, jota käytetään vain ei toivotun ominaisuuden pois kytkemiseksi eikä siis ratsastuksessa normaalisti. Tähän käytäntöön törmäsin nuorena tyttönä eräässä yksityisessä ja isossa tallissa - sekä yllätyksekseni nyt viimeisen kahden viikon aikana kun tuo meidän oma kotiopettaja on työstänyt noita kahta meidän hevosta. Luoti-ongelma tulee tuolla isomalla ja tuolla toisella on sitten ihan muut onkelmat...

Harmi vain että moni ei näe tai tajua että kysessä saattaa olla hevoselle viestittäminen ei toivotusta tilanteesta ja sitten sitä äkkiseltään voi näkemäänsä kauhistua. Mutta sitten kun päästään tähän jatkuvaan käsien vatkaamiseen ylös ja vähän alemmas ja vielä ylemmäs - niin oikeesti se on jo todella kidutuskonsti.

Tästä voisin kertoa esimerkkinä kun lapsuusvuosien tallilla omistaja antoi suitset käteen ja käski ottaa niskalenkistä kiinni. Samaan aikaan hän otti ohjat ja alkoi liikuttaa niitä vatkaten kuin ois mennyt kokemattomana ravia. Hän kysyi miten rauhalliselta kuolaimet tuntuivat. Tämä havainnollisti lapselle melko hyvin (toki siis ilmassa keikkuvat suitset vääristää tätä asiaa) miltä levottomat tai korkeat kädet tuntuvat.

Muiston hevosta näkemättä on kyseltävä lisätietoa: mitä tapahtuu kun hevonen vetää turvan yläviistoon, miten kuski reagoi?

Jaa, hyvä kysymys... Täytyykin oikein miettiä... Tämä ongelma meillä meinaan väheni 95% kun vaihdettiin hackamoreen... Ylensä tuo reaktio tuli juuri silloin, kun ratsastajan käsi nousi, ja turpa palaa alas kun käsi palautuu "omalle paikalleen" ja on hiljaa. Eli nyt kun järjellä ajattelee, niin turpa kohoaa kun olympiaan tuli vipua?! Onko se sitten näin?
Kun tässä on välillä selässä käynyt sellaisia, jotka on vuosia ratsastaneet tunneilla, niin tuntuu että heillä menee helposti tamman kanssa tappeluksi.
Saman reaktion muuten saa aikaan joustochamppareilla, minkä takia ne meillä pölyttyy nykyisin varustekellarin seinällä.
Ja tosiaan, tuo turvan kohoaminen on yleistä silloin, kun rouwalla on jo valmiiksi paha päivä. Vahinngosta viisastuneena vien nykyisin v`ttuuntuneen hevosen suosiolla maastoon Onneksi noita päiviä ei osu kuin muutama vuoteen...

muisto, hain sitä, että mitä teet kun turpa karkaa yläviistoon? Annat ohjaa, otat ohjaa, ajat eteen..?

Ylensä lasken kädet alas, ja odotan että turpa laskee. Mutta esim. Suomalaisen hoitajalla on paha tapa heittää ohjat suunnilleen käsistään, eli se antaa ohjaa reilusti. Yksi ratsastaja teki sitä, että jäi vetämään vastaan ja ajoi pohkeella reippaasti eteenpäin.

Olen ennemmin sitä mieltä, että jalka kiinni ja narut kädessä. Ehdottomasti olen sitä vastaan, että narua annetaan tai hevosen oloa tuossa tilanteessa tarpeettomasti hyvitellään. Hevosen vastustelua on mielestäni ihan turha palkita, päinvastoin sen olosta voi tehdä aavistuksen epämukavampaa tuolla hetkellä ja välittömästi hevosen myödätessä tulee myötäys ja palkinto.

Kuolaintukeahan tuo välttelee, ja syy siihen voi olla mikä vain. Jos tuntuman tuossa tilanteessa antaa pois niin mielestäni hevonen saa palkinnon vastustelustaan.

Ja vielä unohtui: jos alkaa vastustella väistössä, voltissa tms. missä tahansa tehtävän aikaan tehtävä viedään loppuun eikä hevosta päästetä pois tilanteesta.

Hmm.... Itse aikoinani treenasin tammalla joka kuumeni esteillä etenkin tarjoten turpaa kohti taivasta.. Valkku antoi ohjeet: pohje kiinni = eteen ratsastus = hanaa, ulko-ohjan tuki hyvä - muttei joustamoton ja sisäkäden hienosäätö (tarkoitti tuolla ohjasotteessa kahden viimeisen sormen pientä liikettä, ideana saada kuolain värisemään)..... Ja tästä on sitten aikaa kohta 25 vuotta Enkä saa kuolemaksikaan muistiini miten tuo hevonen reagoi tähän!!!!

Tuo meidän plikka osaisi kertoa nykyisen valmentajansa eiliset ohjeet - mutta koska mä isuin sisällä kahvimuki kourassa ja seurasin ikkunasta (törkee mutsi!) en voi mennä sanomaan mitä ohjeita sai - näin vain mitä tapahtui.... ja sillä menetelmällä ainakin turpa alkoi laskemaan... Tällä ratsatetulla on vähän hankaluuksia kulkea ilman noita ääripään (liian ylös-liian alas) ilmiöitä - että siinä sitä haastetta....

Onneksi olen niin vanha ja rikkinäinen ettei mun tarvii enää

Ylensä tuo tekee sen, että jos alkaa ajamaan eteen, niin saa vaan tappelun aikaiseksi. Mutta tosiaan se tekee sen, että kun käden palauttaa alas, palaa turpakin alas, ja homma jatkuu kuin ei mitään olisi ollutkaan.
Ja lähinnä tuo reaktio tulee silloin, kun olisi tarkoitus esim. siirtyä raviin, jos jossain vaiheessa aikaisemmin on laukattu. Vaikka välissä olisi kävelty pitemmänkin aikaa, ja touhuttu jotain muuta. Kertaakaan ei ole *koputtaa päätä, eikun puuta* vielä tehnyt töitä tehdessä, paitsi sellaisina päivinä, kun jo alkukäynnit on ollut yhtä tappelua...

Ja tuo hoitajan ohjien pois heitto on muuten mun vika Menin meinaan kerran karjaisemaan kun oli tappelu käynnissä, että jos ei enkku toimi, niin löysää ohjaa ja koita länkkärillä... Jolla siis tamman aikanaan koulutin ennen kuin alettiin opettelemaan "normaalia" ratsastusta... Ja voin todeta, että kerrankin joku on muakin uskonu

Olipas hieno helmikuun aloitus teksti
Fysioterapiassa käyty ja on kuulemma historian kireimmät yläselän lihakset meikäläisellä (vaikka niitä on jo kohta viikko pehmitelty relaksanteilla ja särkylääkkeillä). Ens viikolla pääsee kahdesti hierottavaksi Jospa se nyt pikkuhiljaa rupeaa antaan periksi tuo jumitus.

Toivottavasti Miina saat apua jumeihin

Nettiin tarttetaan joku suodatin, jotta köyhät ei pääse tallaisille sivuille:
http://www.ratsavarustus.com/
Olis hyvän näköisiä ja halpoja koulupenkkejä, jopa leveyttä saattais muutamis löytyä tarpeeks

Netissä pitäisi olla paljon suodattimia ;) Ja joskus omassa näppiksessäkin pitäisi olla suodatin ;)
Mulla ainakin, tuijotin aika järkyttyneenä tuota kirjoitettujen viestieni määrää. Mul on selvästi a) liikaa aikaa b) vain virtuaalielämä. ...että sellainen tapaus ...

Jilla vois tulla kommentoimaan päätä nostavan ponin tapausta, mutta ehkä sillä on elämä ;) joten rohkenen sivustakatsojana väittää että pään nosto voi olla myös "onks pakko jos ei tahdo" reaktio tai päätä nostamalla voi karata tehtävästä silloin kun mukavuusraja uhkaa ylittyä. Ja vaikka hysteerinen sivustakatsojaäiti kimittäisi pään noustessa "nyt loppuu ponin rääkkäys" (esim alkukäynnit...) niin silloin kun ponny katsoo yläkautta silmiin löysää ei anneta. Myötäys tapahtuu vasta kun hevonen myötää ensin. Huonosta käytöksestä ei palkita.Piste.
Toisaalta tappelemaan ei kannata ryhtyä, voimalajeissa ihminen häviää aina. Tai ainakin saa aikaiseksi korjaamattomia vaurioita.
Mut edellinen oli siis mistään mitään ymmärtämättömän kukkahattuverypuskatädin ajatuksia.

Ulkona on ihan helvetillinen lumimyräkkä :/
Meil oli hyvää tuuria kun päästiin reippaalle puolentoistatunnin maastolenkille ennen kuin taivaalta sateli alas yhtään mitään. Kivaa oli

Miina, onneksi on vain kireät lihakset, ettei kireä pipo ;) Mut kiva kuulla että hoitosuunnitelma on olemassa ja ilmeisesti toteutuukin kiitettävästi. Hyvä juttu.

Patongit on paistettu, jahka Kirppu kotiutuu (mistä tänään saa hinata...) aukaisen iltaoluen ja nautiskelen elämästä. Tämäkin herkku loppuu joskus. Tapahtuu se ennemmin tai myöhemmin niin hapattelemalla ei kannata päiviään tuhlata. *olipas syvällistä*

Joo en sen suhteen tiedä, että meenkö ite siitä mistä aita on matalin, mutta tosiaan nopeimman reaktion saa aikaan, kun hiljentää omat kädet. Pää tulee silloin saman tien alas. Rupesin tuossa miettimään, että tuolla Suomalaisella on tapana reagoida asioihin, joita se ei ymmärrä, samalla tyylillä, lisättynä vinolla hevosella. Mutta tosiaan vaiva hävis melko lailla kun kuolaimet jäi pois... Mutta juu, niillä eväillä mennään, millä eteenpäin päästään

Kuka kantais vedet talliin? Laiskottaa